Viime viikon alun pakkaset kovettivat hanget niin mahtaviksi että hankikannolla ajo onnistui tavallisellakin pyörällä. Pitihän sitä päästä kokeilemaan. Laskemalla rengaspaineet niin alas kuin uskalsin, pysyin pinnalla enemmän kuin upoksissa, vaikkakin hangen läpi putoilun väli oli yleensä jotain 2 ja 300m väliltä. Parilla pellolla onnistui jopa ojien ylittäminen putoamatta hankikannolta. Lopultakin kasaan saatu talvipyöräkin tuntuu toimivan kelvollisesti, maaston ulkopuolella ajossa ei ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ennen kunnollista maastokoeajoa, pitänee hankkia jonkinasteinen ketjunohjuri, jolla ketjun saa pysymään kunnolla eturattaalla. 1x8 setupilla ilman etuvaihtajaa ketjut taatusti putoilevat työmatkaa röykkyisemmässä maastossa.
Suunnistamassakin kävin, reissu vain meni tyystin pipariksi sekä suunnistamisen että juoksun kannalta. Suunnistus oli aikamoista hortoilua, alkaen heti ensimmäisestä rastivälistä jolle tuli ekassa pusikossa noin 30 asteen suuntavirhe ja siksi varmaan 300m lisää matkaa. Enemmän hommaa kuitenkin haittasi kumma polte keuhkoissa joka tuntui estävän järkevän hapensaannin. Em. syistä inspis loppumatkalla oli jokseenkin surkea kun matka ei edennyt kuin kävelemällä. 3,9km ja 53 minuuttia ei edelleenkään ollut tavoitteen mukaista, joten treenaamista on jatkettava...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti