Lyhyesti: Yhdensortin insinöörin harrastuksista
Pidemmin:
Varhaiskeski-ikäinen insinööri harrastelee enimmäkseen kolmea asiaa:
Autosuunnistusta
Pyöräilyä
Juoksusuunnistusta
Insinöörin kyseessäollessa kaikki sivutoiminnot näihin liittyen kiinnostavat luonnollisesti jopa itse asiaa enemmän
Autosuunnistuksessa suuri osa harrastetta on kisa-auton ylläpito, rakentaminen ja "parantelu". Parantelun lopputulos ei aina johda parempiin kisatuloksiin (joihin se on tähdätty), vaan ajoittain myös suoranaiseen katastrofiin. Mutta itsensä toteuttaminenhan siinä on pääasia.
Kisaamassa autolla käydään aina vain harventuvan kisakalenterin mukaan mitä suinkin muihin aikatauluihin sopii.
Insinöörin kosketukselta eivät myöskään säästy muut talouden moottoriajoneuvot. Pitäähän niitäkin huoltaa. Parantelut pyritään pitämään minimissä vahinkojen välttämiseksi.
Pyöräilyä suoritetaan sekä maastossa että maantiellä. Tähän on luonnollisesti kumpaankin erikseen oma soveltuva kalustonsa, sekä yksi sekasikiö joka on insinöörin kosketuksen seurauksena muuntumassa näiden käyttötarkoitusten sekoitukseksi. Todennäköisesti ei sovellu kumpaankaan.
Juoksusuunnistukseen kaikeksi onneksi tarvitaan vain vähän välineitä. Kompassin, Emit-kortin, suunnistuskenkien, kartan ja soveltuvan vaatetuksen lisäksi, säätäjä-ässä ajoittain laahaa mukanaan sykemittaria ja GPS-kännykkää, hortoilujen tallentamiseksi. Jotta tunaroinneista olisi jotain opittavissa, sikäli jos niitä nyt jaksaa läpi käydä...
Vielä yksityiskohtaisemmin harrastuksista, tavoitteista ja kalustosta myöhemmissä kirjoituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti